Pahis vaiko symppis - Samuli Talus

Tavat tarinoiksi - Tarinat tavaksi

On aamu. Taina-mummo herää. Hän uskottelee olevansa näpsäkkä, koska parantaa maailmaa joka päivä, tai niin hän ainakin luulee. On jokapäiväinen tylsä aamu. Mummo lähtee ulos aamutossut jalassa hakemaan lehteä ja syö aamupalan pöydän ääressä samalla, kun lukee Ilkkaa. Hän on 70-vuotias symppis, vanha mummo, jota ei muu maailma hetkauta.
Kun kerran Pekka ja Seppo pelasivat futista, niin se ryökäleen pallo meni mummon pihalle. Tämä suuttui siitä. Hurjan huhun mukaan Tainalla on tuvan nurkalla ilmakivääri. Taisi jäädä pallo sinne.
Mummo joutuu menemään terveydenhoitajalle, kun häneen iskee joku kumma tauti. Ei mummo ollut siitä ollenkaan kiinnostunut, mutta on pakko, koska se alkaa pahenemaan. Mummo lähtee pinkomaan ruosteisella potkukelkalla kohti terkkaria, joka sijaitsee Österin koulun pihassa. Kun hän nousee potkurilta, niin eihän hänen haparajalat kestä mitään pitkää matkaa. Siihen maahan hän sitten kellahtaa ja taitaa tulla murtuma, kun on tuota ikää aika paljon.
Luuletteko, että koululaiset menevät auttamaan, kun mummo kaatuu. Ei tietenkään! Niin huonoja muistoja ovat oppilaat saaneet, että ei kiitos. Kun mummo siinä vähän aikaa ponkii niin kuin jokin koppakuoriainen, niin sellainen pahaa aavistamaton pikkutyttö menee auttamaan. Ei mummo kakaroista tykkää. Hän karjaisee pikkutytölle, että: - älä tule lähemmäs, kersa!
Ansku menee juosten kertomaan opettajalle, että naapurin mummo oli huutanut Anulle, vaikka hän yritti vaan auttaa.
Kyllähän mummo siitä sitten nousee ja köpöttää terkkariin. Siellä terkkari Matti toteaa, että Tainalla on vaan tavallinen flunssa. Taina tiuskaisee kiukuissaan, että ei tämä mikään tavallinen tauti ole. Mummo lähtee mutisten
- Ei nämä terveydenhoitajatkaan työtään enää osaa. On tämä maailma mennyt huonoksi, kun ei mummoja arvosteta!
Kotimatkalla Taina ajaa potkurilla oravan päältä ja huutaa perään, että tuukkos enää minun tielleni! Myöhemmin mummo ajattelee, että olikohan tuo kyseinen tapahtuma sen oravan vika. Taina ei tykkää eläimistä, mutta silti hän ajatteli katuvasti oravaa. Samalla hän muistaa Anun, joka yritti auttaa häntä koulun pihalla. Tainalle tulee katumuksen tunne. Hän päättää korjata asiat. Huomenna hän lähtee pyytämään anteeksi.
Ovi kello soi. Anu ajattelee, että pitäisiköhän avata. Jos vaikka mummo tulisi taas valittamaan jostakin. Hän päättää kuitenkin avata. Hän tervehtii ujosti: - Mitä sinulla on asiaa? Tulin pyytämään anteeksi, mummo vastaa. Mummolla on iso karkkirasia mukanaan. Hän kysyy, että voisiko tulla Anun luo syömään karkkia. Anu ihmettelee, että mikä köhän tuohon mummoon on tullut, kun hän yhtäkkiä tykkääkin lapsista ja on iloinen. Yhdessä he katsovat Pocahontasta ja herkuttelevat. Hän ei ole enää yksin. Nyt on joku kaveri, jolle voi puhua.
Kun mummo lähtee kotiin hän muistaa oravan, hän päättää muuttaa tapansa. Mummo alkaa, ruokkia oravia ja muita metsän pikkueläimiä. Hän haluaa olla kiltimpi muille, eikä enää ajattele vain itseään. Mummo tosiaan muuttuu. Hän ei enää ole tylsä vanha mummo, vaan rauhaa rakastava iloinen mummeli.

Samuli Talus