Bestikset

Puhelin pirahtaa. Linda vastaa siihen. Toisessa päässä on Wenla, Lindan paras kaveri. Tytöt sopivat, että menevät kaupungille ja että käyvät syömässä Hesburgerissa. Linda soittaa vielä Jokelle ja Thomakselle, jotka ovat heidän kanssaan samassa bändissä ja muutenkin hyviä kavereita.
- Kaks Juustoateriaa ja toiseen juomaksi Cokis ja toiseen Fanta. Linda sanoo ja alkaa etsiä laukustaan (samanlaisesta kuin Wenlalla) rahaa. Hän maksaa ruoan ja he kävelevät heidän vakiopöytäänsä, jossa Thomas ja Jokke jo istuvat.
- Moi! Otattekste jotain? Wenla kysyy pojilta.
- Joo, me haetaan kohta, Thomas vastaa.
- Wenla tiiäkkö, mä löysin tuolta Kallen Kaislahameesta yhen ihanan paidan!! Ostetaanko sellaset, jos se on susta hyvä?! Linda kysyy.
- Okei, käydään kattomas sitä, sit ku ollaan syöty, Wenla vastaa suu täynnä ranskiksia.
Pian he lähtevät kohti Kallen Kaislahametta, joka sijaitsee ostoskeskus Östarin kolmannessa kerroksessa.
-Ihana! Vähä ihanin!! Todellakin ostetaan nää! Wenla kiljaisee nähdessään kirkkaanvihreän paidan.
- Pitäkää näitä takkeja, nii me ostetaan noi äkkiä, Linda sanoo Thomakselle ja heittää takit hänen käteensä ennen kuin poika ehti sanoa juuta tai jaata. He ostavat paidat ja käyvät vaihtamassa ne pukuhuoneessa päälleen. He palasivat poikien luo ja pyysivät takkejaan.
- Ööh…Kumpi näistä on kumman? Tomppa kysyy. Takit olivat ihan samanlaiset ja samankokoiset.
- Eksä erota?! Wenla huudahtaa ja leikkii kauhistunutta.
- Siis kato ny, tää on ihan selvästi mun, ku täs on tällänen lanka, ku se on purkautunu, hän sanoo vielä ja kiskaisee takin Tompan käsistä. Pojat katsovat toisiaan hämmentyneinä ja jengi lähtee jatkamaan matkaa. He menevät vielä H&M:ään ja Vero Modaan. Siellä Wenla näkee mielestään aivan ihanat housut.
- Kato! Eikö ihanat? Wenla sanoo Lindalle.
- Siis noihan on ihan hirveet. Et oo tosissas, Linda töksäyttää päin naamaa. Wenla tuijottaa ystäväänsä pitkään. Linda vain katselee muita vaatteita, aivan kuin ei olisi huomannutkaan. Wenla nakkaa housut maahan ja lähtee painelemaan kohti ovea. Lehtiä vain pöllähtää sisään, kun hän paiskaa kaupan oven kiinni. Linda vilkaisee ovelle päin ja jatkaa vaatteiden katselemista.

Noin puolentunnin päästä kotona Lindaa alkaa kaduttaa. Miksi hän oli sanonut niin parhaalle kaverilleen? Linda yrittää soittaa Wenlalle, mutta tämä ei vastaa. Hän on pistänyt kännykän pois päältä. Kun Linda mielestään jo sadannen kerraan yrittää soittaa Wenlalle, tämä vastaa.
- Moi!! Sori ku mä lähin vähä nopeeta sieltä Vero Modasta, ku muistin et mun känny ja lompakko jäi sinne Kallen Kaislahameen pukkariin, sillon ku käytiin vaihtamas nää paidat! Yritin viel soittaa teille, mut kännystä meni akku. Wenla selittää.Linda huokaisee helpotuksesta. Se oli sittenkin ollut vain väärinkäsitys.
- No joo, mä vähä ihmettelin, Linda vastaa helpottuneena.
- Mennäänkö me vielä kaupunkiin? Ehtis täs viel..
- Okei, mennää vaa. Nähää pian Österin Nakilla?
- Joo. Mä lähen täs ihan pian. Moi!
- Sori, niistä housuista. Olihan ne ihan hienot, Linda ähkii samalla, kun he pyöräilevät kohti Östaria.
- Joo, ei se mitää, ei ne ollukkaa kauheen hienot. Wenla heittää takasin, ja lähtee nopeasti polkien eteenpäin. Linda soittaa pojille ja nämä tulevat heitä vastaan oville.
- HEEEI!! Miks sä lähit sillon?! Me vähä ihmeteltii! Jokke äimisteli.
- Njää, pitkä tarina. En jaksa selittää. Mennäänkö pirtelölle? Hän kysyy.
Kaikki vastaavat myöntävästi.
- Kuka siel eka??!! Wenla sanoo vielä ja pinkaisee juoksuun muut kannoillaan.
Linda miettii hetken, mutta lähtee silti juoksemaan. Hänellä oli vieläkin paha olo kun oli sanonut pahasti Wenlalle. Hän kirii Wenlan viereen.
- Sori, ny oikeesti ku sanoin niin niistä housuista.. Linda sanoo.
- Mitä pienistä, ku ei pienekkään meistä ja isot on muotia.
Kummatkin repeävät nauruun.