Selaa aineistoja (yhteensä 2435)

  • Aihe on tarkasti "runot"

Runo, joka pohjautuu kirjoittajan sedän Olavi Hirvilammen rintamalla mukana kulkeneeseen reppuun.

Runo alkaa: Tiedätkö miltä tuntuu kun poikaystäväsi on treffeiltä myöhässä.

Kirjoitelma kirjoittajan elämästä

Kolme Leena Vaismaan runoa

Hyvin lyhyt kertomus Ylistarossa asuneesta Valto Sarasta (1906 - 1967)

Kaksi Leena Vaismaan runoa. Uutta lunta alkaa: joulukuun aamu hämärä. Kesän muisto alkaa: kesästä tahtoisin muiston.

Kaksi runoa. Ensimmäinen alkaa: sadetta piisaa, pilvet päälle entää. Toinen alkaa: eivät näköjään vuoden veljeksiä.

Nimimerkki Koltiaisen kirjoittama runo muistoistaan Ähtärin Inhassa.
Alkusanat: "Kun olin pikkunulikka oli jalkapallokenttänä Mulikka."

Avainsanat:

Alkusanat: Kellot eli kulkuset ovat kauas kaikuneet. Moninaiset on kellot nuo, joulun jo mieliin tuo

Alkusanat: Ikkunat auki maailmaan onnen tulla ja mennä

Alkusanat: Elämä on suuri salaisuus ei ennalta koskaan tiedä

Alkusanat: Pelkkä muisto vaan ompi tupa Liinamaan, joka Mustanpuron rannal' oli aikoinaan.
Runo sisältyy Tarja Ylimäen kirjoittamaan artikkeliin Liinamaan torppa.

Susanne Lehtisaaren arkistosta vanha Verner Vanhamäen runollinen kirjoitus, joka aiheena rakkaus

Alkusanat: Se kerran käsin raivattiin sai ojat lapioin myös niin.

Alkusanat: Ihmisen elämä niin kuin helminauha on

Alkusanat: Jouluaamun kirkkomatka mieleeni nyt tulee.

Alkusanat: Lapsuuden joulu, tulisit vielä joskus meille

Alkusanat: Niin vähästä sen saa joulumielen

Alkusanat: On jokaiselle kotiseutu tuttu, muistuu sieltä mieleen niin moni juttu.

Alkusanat: Jos joulukuusen koristella voisin

Alkusanat: Auta eläkeläisiä elämään kunniallinen loppusuora

Alkusanat: Lumi leijuu hiljalleen

Alkusanat: Odotus on osa elämää, jouluaika eteen jo kiirehtää

Alkusanat: Onnetar kun arvat jakaa, kuka parhaat kortit saa

Alkusanat: Vain hetkiä jotka tulevat ja menevät, iltoja jotka hämärtyvät

Alkusanat: Portaat vievät ylös ja alas. Vain viitan heilahdus, villi toivo ja olet siellä

Alkusanat: Se iso kivi ennen, ihmisikä sitten

Alkusanat: Hento, hellä impeni, vieno valko lilja

Alkusanat: Onnea toivon, onnea oivaa, elämän rataa tasaista, loivaa, "sulle"

Alkusanat: Nuori mieli pyhän armaan, nuoren rinnan täyttävi

Alkusanat: Anna silmiini tähdet silloinkin, kun levottomuus eksyy ovelleni.
Opettaja Juha Jokiahon runoja (9 kpl) ja valokuvia aukeamalla.

Alkusanat: Tahdo ei aina muisti luistaa, aiheen runoon että muistaa

Alkusanat (ensimmäinen runo): Älä milloinkaan kadehdi valoa ihmisen silmissä. Kahdella aukeamalla yhteensä 12 runoa, valokuvataustalla.

Alkusanat ensimmäisestä runosta: Metsän tähtien valossa kysymässä itseltään". Kirjoittajalta 11 runoa, valokuvataustalla.

Alkusanat: Istahdan nyt lepotuoliin, kai uni tulee pikapuoliin.

Runo. Alkusanat: On taasen alkanut tämä opintokerhotyö ja se alkaa iltaisin, kun kello kahdeksan lyö.

Alkusanat: Katson pohjoista maisemaa silmiin.
Aukeamalla seitsemänosainen runo, valokuvakuvitus.

Satu Hautamäen esikoisteos julkaistiin helmikuussa 2018. Kokoelman runot ovat syntyneet syvän, omakohtaisen surun kokemuksesta. Artikkeli sisältää Hautamäen runoja.

Alkusanat: Lämmin on tää suomen suvi, kai joillekin on riesa, joillekin on huvi.

Alkusanat: Ikiaikojen takaa lensi toiveen tähti Jouluyöhön

Alkusanat: Tämä tuike ja syvän sinimusta äärettömyys

Jouluruno, alkusanat: Se kuusi oli korkea ja hyvä oksainen...

Alkusanat: Kuin samaan muottiin valetut me ennenvanhaan oltiin

Jouluruno. Alkusanat: Käy seimelle, sinua kutsutaan

Runo. Alkusanat: Niin kauniisti sulaudut maisemaan

Jouluruno. Alkusanat: Kesä meni menojansa tuoden pilvet sateineen
Koneluettavat metatiedot

atom, dc-rdf, dcmes-xml, json, omeka-xml, rss2