Kun presidentti Kurikasta Seinäjoelle hiihti

Kuva. Urho Kekkonen lähdössä hiihtotaipaleelle. Valokuva: Kalevi Leinola.

Toisena päivänä helmikuuta v. 1958 hiihdettiin jokavuotinen Lakeuden Hiihto Kurikasta Seinäjoelle. Erikoista oli se, että Tasavallan Presidentti Urho Kekkonen osallistui kisaan.
Silloinen Kurikan kunnanvaltuutettu Yrjö Mikkilä kertoo jo hyvissä ajoin kirjoittaneensa pres. Kekkoselle ja pyytäneensä häntä mukaan mukaan hiihtoon. Kekkonen oli luvannut osallistua, ehdolla, että päivä ei venyisi kovin pitkäksi ja pääsisi ennen iltahämäriä lähtemään takaisin Helsinkiin. Niinpä sitten oli sovittu valtakunnan päämiehen osuudesta tapahtumaan.

Itse olin mukana Yleisradion puolesta hoitamassa äänitystekniikkaa, toimittaja Veli Kaakisen suorittaessa kisaselostusta Etelä-Pohjanmaan paikallisohjelmaan.

TORVET EIVÄT JÄÄTYNEET

Radiopartiomme saapuessa aamuvarhaisella, taisi olla klo 7 tienoilla, pakkashuurteiselle Kurikan asemalle oli paikalle jo kokoontuneet sikäläinen kunnallismiesten joukko, muutamia hiihtoon osallistuvia sekä Kurikan mieskuoro. Presidentin junan saavuttua asemalle lausui vieraan tervetulleeksi valtuuston puheenjohtaja Veikko Koivisto jonka päälle kuoro lauloi tervetuliaislaulun. Vieras kiitti laulusta, mutta ei malttanut olla huomauttamatta 30 asteen pakkaseen viitaten: "EIPÄ JÄÄTYNEET KURIKKALAISTEN KURKUT NIIN KUIN VAASALAISTEN TORVET". Aamulla lienee Vaasan Soittokunta yrittänyt torvisoitantaa, mutta pakkasen takia huonolla menestyksellä.

Asemalta presidentti seuralaisineen siirtyi keskuskoululle aamupalalle. Suuruksia nautittaessa kansakoulun oppilaat lauloivat lippulaulun Heikki Järvisen johtaessa.

PRESIDENTTI KÄYTTI PYSTYTYYLIÄ

Hieman pakkasen lauhtumista odoteltuaan lähti porukka matkaan. Presidentti sauvoi Kainuun metsistä periytyvällä pystytyylillä, sauvat olivatkin pitkähköt. Ainakin matkaan lähtiessään hän käytti vuorovaihto systeemiä. Eli ponkaisi aina yhdellä jalalla kerrallaan.
Kärkijoukkoon liittyivät Kurikan hiihtoveteraani Lauri Mäkelä, Yrjö Mikkilä ja muutamia muita säätä pelkäämättömiä. Ulkopitäjistä oli mukana mm. Adiel Pasuniemi Ähtäristä ja Yrjö Nikula Seinäjoelta. Näiden todellisten hiihtoveteraanien lisäksi oli sitten vastaavasti joukon nuorimpana Markus Sahlberg, vasta yhdeksänvuotias miehenalku Kurikasta. Ikämiehet ja joukon nuorin olivat suoriutuneet ladulle hieman etuajassa.

Latu lähti kylätietä seuraten kohti Antilankylää, jonka jälkeen laskettiin kohti Kyrönjoen jäätä. Kun oli hiihdetty jonkin aikaa latua, samaa, mitä Jaakko Ilkan johtamat talonpojat olivat hiihtäneet päinvastaiseen suuntaan lähes 400 vuotta aikaisemmin, noustiin vastarannalle. Kohta oltiinkin ensin Piirtolassa ja sitten Koskenkorvan koululla. Täällä Arvo Katajan oppilaat seisoivat sotilaallisessa jonossa valtakunnan päämiestä vastassa.

ILMAJOEN PALONKYLÄSSÄ

Matkaa jatkettiin edelleen Ilmajoen Palonkylää kohti hieman suojaista metsänreunaa kohti siirtyneellä ladulla. Palonkylässäkin olivat tasavallan ykkösmiestä odottamassa koululaiset opettajansa Eero Malkolan johdolla. Jo viluisetkin oppilaat olivat varustautuneet siniristilipuin, mutta odottivat kiltisti opettajan lupaaman mehulasin toivossa.

Me radiomiehet olimme asemissa ja odottelimme koulun aulassa mikrofoneinemme. Presidentin jalkautuessa suksiltaan ja asteltuaan aulan läpi oli kunnanmiesten vuoro esiintyä. Pienen hässäkän jälkeen sai valtuuston puheenjohtaja lunttilapun haltuunsa ja esitti runomuotoisen tervehdyksen kunniahiihtäjälle.

Päämiehelle ojennettiin kunnanviiri, joka sitten pikavauhtia siirtyi adjutantin välityksellä mustaan autoon Helsinkiin vietäväksi.

Palonkylän koululla saavutti puntimiesten joukko ne varovaiset hiihtäjät ,jotka olivat lähteneet liikkeelle Kurikasta etuajassa. Samoin liittyivät joukkoon ne, jotka olivat jääneet etujoukon kovasta vauhdista. Jälkimmäiset moittivatkin vauhdinpitoa, mutta Mäkelä puolustautui sillä, että jos hän vähänkin hidasti vauhtia " klopajivat presidentin sukset heti hänen kantoihinsa".

NUORIN HIIHTÄJÄ HUOMIOITIIN

Ennen Ilmajoelta lähtöä tervehti Kekkonen matkan nuorinta osanottajaa MARKUS SAHLBERGIA, joka oli sinnitellyt joukon mukana.

Tuomikylän jälkeen oli sää jo leudontunut ja keli parantunut. Myös suojaisa metsä oli lähempänä hiihtäjien kulkua helpottamassa. Matkan viime metreillä oli hieman nousua, jonka aikana korkea vieras valiintui joukon kärkeen. Vastaanottajat lämpimikseen hieman läpyttelivätkin, kun saavutettiin matkan päätepiste Jouppilanvuoren hiihtomaja.

Itse vuorella hiihtomajan edessä tohtori Martti Kantele lausui tunnustuksen sanoja vieraalle, "JOKA NÄYTTI SUOMEN HIIHTOVÄELLE ESIMERKKIÄ KORKEIMMALTA TAHOLTA". Olavi Kurikka ojensi puolestaan presidentille mitalin , "JONKA VOI SAADA VAIN KERRAN ELÄESSÄÄN ", nimittäin "LAKEUS URHEILEE -MITALIN".

Kun Seinäjoen Maalaiskunnankin edustajat olivat esittäneet tervehdyksensä, pääsi tasavallan nokkamies löylyihin. Löylypaikka eli hiihtokeskuksen sauna olikin aivan lähellä. Vaikka sauna oli aika vaatimaton, harva lautaeteinen vaatteiden riisumiseen, pyöreä rautatynnyri kiukaana ja maalattia, olivat löylyt herkkua hiihdon jälkeen.

IHANAT LÖYLYT HIEMAN HUURUISESSA SAUNASSA

"Ol´ HERRAINELO IHANAA" siteerasi kunniavieras, joskus kuulemaansa sanontaa, ensi löylyjen jälkeen. Valitettavasti löylyt loppuivat turhan pian, kun saunanvalvoja oli unohtanut viimeistelypuut pesästä. Valitettavaa oli myös se, että kun Velu Kaakinen sonnustautui mikrofooni mukanaan sekaan löylyihin, olivatkin mikrofonijohdot katkenneet hiihtokansan tallaamina pakkasessa. Niin jäivät radiokuuntelijat presidentin saunakommentteja paitsi.

Kun vieras oli kahviteltu kaupungissa tohtori Kanteleen asunnolla, olikin aika lähteä iltapäiväjunassa kohti Helsinkiä.

Yrjö Mikkilä kertoi Kanteleen toivottaneen Kekkosen tervetulleeksi vastakin paikkakunnalle, "MUTTA KUN TULET JÄTÄ NUO TURHAT SAATTOMIEHET HELSINKIIN JA TULE YKSIN".

Myöhemmin sai Markus Sahlberg presidentin kansliasta myllykirjeen sekä "Uusi hiihtokirja"  -nimisen hiihtäjä Veli Saarisen kirjoittaman kirjan. Kirjan kansilehdelle oli kirjoitettu: "Tunnustukseksi Lakeuden Hiihdosta 1958 . Urho Kekkonen."

Into Järvinen

Artikkeli on ilmestynyt aikaisemmin Seinäjoen Joulu -lehdessä 1997, s. 33-34.

URN:NBN:fi-fe20051379