Porstua-verkkopalvelu

Päätteeksi

Seinäjoen kaupunkikuva on monipuolinen. Maatalousvaltaisella alueella on yksityisten toimesta säilytetty suhteellisen suuri määrä vanhaa yhä asuttavaa rakennuskantaa. Niiden helmiä ovat 1700- ja 1800-luvun perinteiset maalaistalot, joiden omistajille on ollut mahdollista arvostaa sukujensa ja paikkakunnan perintöä. Östermyran historiallisen alueen ja maaseutumaisen talonpoikaisen asutuksen ohella on taajama-alueita, joissa on edustettuna eri aikakausien rakennuskantaa.

Rautatieläisyyden merkitys Seinäjoen kehitykselle on ollut huomattava. Rautatieaseman sijoittaminen erilleen silloisesta keskustasta sai aikaan keskustan siirtymisen Törnävältä uuteen paikkaan aseman viereen. Siirtyminen vauhdittui kaavoituksen myötä. Nykyinen ydinkeskusta muodostui rautateiden risteykseen, josta tuli myös maantieliikenteen keskuspaikka. Rautatieläisyyden muistomerkkejä on kaupunkikuvassa jäljellä erityisesti ratapiha-alueella, mutta myös vanhassa Kapernaumissa, jonka rautatieläiset ovat perustaneet asuinalueekseen pääasiassa 1920-luvulta alkaen. Pohjassa on pääosin myöhempää rautatieläisasutusta.

Taajaväkisen yhdyskunnan ja kauppalan ajoilta on peräisin joitakin kaupungin keskustan perustana olevia julkisia rakennuksia ja liiketaloja. Matti Visannin arkkitehtuuri on muokannut Seinäjoen keskustan ilmettä kaupunkimaiseksi taajaväkisen ajoista lähtien. Visannin jäljellä olevat rakennukset vaikuttavat yhä merkittävästi uudistuneessakin kaupunkikuvassa antaen perspektiiviä nuorehkolle ydinkeskustalle. Piirisairaala- ja lääninsairaala-alueet ovat luoneet Seinäjoen maakunnallista identiteettiä, jota myös muut keskuslaitokset ja keskusliikkeet ovat vahvistaneet. Aalto-keskus on tärkein kaupunkikuvan muodostaja Seinäjoen kaupunkiajalta ja merkittävin valtakunnallinen nähtävyytemme.