Alexandra - hyvin kehittynyt tyttö - Elina Haaramäki

Österin kylän reunalla on suuri kartano. Siellä asuu hyvin toimeen tuleva perhe, johon kuuluvat kaksoset Alexander ja Alexandra sekä heidän äitinsä Mirja ja isänsä Robert. Heidän isänsä on pankinjohtaja ja äitinsä on maailmankuulu laulaja.
Alexandra on ikäisekseen hyvin kehittynyt. Hän on muodokas ja kuudennella luokalla. Alexandraa kutsutaan Tiinaksi, koska erilaisia nimiä on helpompi kutsua lyhenteillä. Tiina on todella aknekas eli murrosikäinen ja itsekäs. Hän myös pitää hevosista ja ratsastamisesta.
Aamulla äiti tulee herättämään Tiinan, koska hänen täytyy lähteä kouluun. Hän syö aamiaiseksi munia ja pekonia sekä juo Hyvää Päivää -juomaa. Koulumatkalla Tiina näkee parhaan kaverinsa Susannan, jota kutsutaan Annaksi ja huikkaa hänelle. He menevät samaa matkaa kouluun. Annalla on koira Vippi. Tiinalla on koira Vili. Kaverukset olivat ristineet koiransa samaan aikaan ja ne ovat saman ikäisiä. Tytöt eivät kuitenkaan ota koiria kouluun. Kaveruksilla on mukana kännykät, joihin he ovat saaneet luvan opettajalta. Tiina oli niin kiltisti pyytänyt, jotta opettajan oli ollut pakko suostua.
– Nyt tulee kiire, jos emme juokse, huudahtaa Anna.
– Ei meidän tarvitse juosta, koska opettaja ei ole hermostunut minulle kuin kerran. Sekin oli silloin, kun en ollut tehnyt mitään, eikä hän vielä tuntenut minua kunnolla. Sekin paljastui erehdykseksi. Koska äiti otti asian puheeksi vanhempainillassa, tokaisi Tiina.
Matikan tunnilla Tiina vilkaisee kännykkäänsä, johon on tullut tekstiviesti. Se oli tullut jo eilen, mutta Tiina ei ollut kuullut sen äänimerkkiä. Siinä lukee, että sinun ei kannata ottaa kännykkää kouluun, en minä ainakaan ota enää. Viesti oli tullut Annalta, koska tämä oli kuullut Jarkolta, että Jarkko ja muut heidän luokkalaiset nousevat kohta kapinaan ystävyksiä vastaan. Muut oppilaat eivät pidä siitä, että vain heillä saa olla kännykät mukana koulussa.
Välitunnilla Tiina ja Anna väittelevät.
– Anna, mitä tämä tarkoittaa? Minä otan kännykän kouluun, jos haluan, etkä sinä sitä ainakaan estä, Tiina vastustaa. Tiinalle tulee paha olo sillä hän oli juuri huutanut parhaalle kaverilleen. Tiina näkee, kun Anna menee Ullan kanssa syömään. Tiina juoksee perään ja sanoo Ullalle, että haluaa lainata Annaa hetkeksi.
– Sori Anna, ei mun pitänyt huutaa sulle, mutta siltikään mä en jätä kännykkää kotiin, Tiina änkyttää. Kaverukset kulkevat yhdessä ruokailuun. Siellä Tiina selittää Annalle, ettei halua mennä tämän luo yöksi, vaikka he olivat niin sopineet.
– En mä tuu yöksi, enkä ainakaan jos ei saada valvoa puoleen yöhön, eikä katsoa TV:tä, josta tulee mun lempisarja Murhasta tuli totta, Tiina valittaa.
– Jos sä haukut meidän perheen sääntöjä tuolla tavalla, niin mä en oo sun kaveri enää ikinä, Anna toteaa.
– Otatko sä kännykän kouluun huomenna? Tiina utelee ystävältään.
– Joo varmaan tai en mä ota, Anna vastaa. Mutta sentään Anna ei ole yhtä itsekäs kuin Tiina. Seuraavana aamuna koulun pihalla Tiina näkee, kuinka Anna nauraa muiden kanssa. Hän päättää mennä mukaan, mutta muilla hymy hyytyy heti, kun tyttö astuu ympyrään.
– No mitäs vahtaatte! Tiinalta lipsahtaa. Hän tietää, mitä muut sanovat. Hän ei ole ikinä aikaisemmin kiukutellut noin.
– Mikä sua vaivaa, Tiina? Petri kysyy. Sinä olet ollut itserakas nyt paljon enemmän kuin koskaan. Tiinalle tulee paha olo. Hän miettii, ovatko kaikki pitäneet häntä itserakkaana koko ajan, kun he ovat tunteneet toisensa. Tiina ryntää pois. Hänen repustaan sojottaa lappu. Hän lukee sen: ”Mä oon sun kaveri vielä, mutta sä oot ollut tosi itsekäs viimeaikoina ja niin mäkin." Kellot soivat sisälle. Tiinan paha mieli muuttuu iloksi. Myöhemmin hän pyytää anteeksi kaikilta, joita on haukkunut. Sen jälkeen Tiina ei enää ottanut kännykkää kouluun, hän puhui nätisti, sopi asioista ja teki sen mukaisesti ja on Annan paras kaveri. Seuraavana aurinkoisena aamuna Tiina ja Anna lähtevät retkelle. He aikovat mennä rantaan, jossa he ottavat aurinkoa, uivat, lukevat ja syövät eväitä. He yöpyvät Annan vanhassa isossa leikkimökissä ja nauttivat yhdessäolosta.

Elina Haaramäki