Österin nakkikioskilla - Anni Halkola

– Äiti. Kaapissa ei ole yhtään mitään ruokaa, valittaa Aliisa. - Saataisko me mennä Österin nakkikioskille?
Aliisan perhe on suurperhe, johon kuuluvat äiti Marita, isä Roger, Karoliina 15 vuotta, Aliisan 12-vuotias kaksoissisar Venla, Julius 10 vuotta, kaksivuotiaat kaksoset Riku ja Lari sekä Riina, joka oli vasta kaksi kuukautta.
– On siellä kaapissa jotain, äiti vastaa. - Ei ole varaa kaiken maailman herkkuihin.
– Mutta mä haluun Österin nakkikioskille, mankuu Aliisa.
Äiti huokaa ja sanoo:
– Saat rahaa vain hot dogeihin. Ota mukaasi Karoliina, jos hän suostuu tulemaan, Venla sekä Julius. Löydän kyllä Larille, Rikulle ja Riinalle jotain ruokaa itse, sillä niitä en teidän mukaanne ihan vielä päästä, eivätkä he oikein piittaa roskaruoasta.
Niinpä isäänsä tullut ruskeasilmäinen ja ruskeahiuksinen Karoliina ja äitiinsä tullut vihreäsilmäinen ja punertavahiuksinen Aliisa sekä Aliisan kanssa samannäköinen Venla lähtevät villin ja meluisan Juliuksen kanssa.
Pian heitä tulee vastaan Karoliinan rikas poikakaveri Petri, joka sanoo:
– Mitä sä Karoliina täällä pikkumuksujen kaa teet. Tuu meille syömään. Äitee on paistanu kanaa.
Karoliina ei tietenkään voi vastustaa kutsua kylään, sillä hänen lempiruokaansa on paistettu kana, jota hän ei ikävä kyllä saa kovin usein. Niinpä hän lähtee Petrin kanssa kohti tämän kotia, joka sijaitsee varakkaiden perheiden omakotitaloalueella.
Venla ja Aliisa kihisevät kiukusta, koska Petri oli sanonut heitä pikkumuksuiksi. He joutuvat jatkamaan matkaansa yksin aina häiriköivän Juliuksen kanssa.
Puolessavälissä matkaa Julius sanoo:
– Mä meen takas kotiin. Emmä haluu likkojen kans mennä mihinkään!
– Et sä saa men…, Aliisa yrittää huutaa Juliuksen perään, mutta tämä on jo liian kaukana. Jäljellä ovat vain Venla ja Aliisa.
Kun he saapuvat kioskille, sinne tulee myös Aliisan paras kaveri Milja. Aliisa ja Venla tilaavat itselleen hot dogit. He ottavat myös kokikset, sillä nyt ei ole enää Karoliinaa tai Juliusta, joiden kanssa täytyisi jakaa rahat. Milja, jonka lempinimi on Millis, tilaa Mega Nakki -annoksen. Kun tytöt odottavat ruokaansa, he lukevat aikakauslehtiä, joita on tiskin vieressä. Pian kaikki ovat saaneet ruokansa. Tytöt alkavat jutella ja syödä annoksiaan.
– Mä saan kohta äitiltä ja isältä Nokian uusimman kännykän, Millis kertoo.
– Mäkin haluisin sen, mutta äitee ja issee ei osta. Ne vaan väittää, etten tarvi sitä, marmattaa Aliisa ja perään hän jupisee niin hiljaa, ettei Milja kuule. – Niin eikä oo varaakaa.
– Arvaa! Mä joudun taas vahtiin sitä Veeti-kauhukakaraa meidän naapuris. Sehän meluaa kaiken aikaa. Illallakaan ei saa nukutuksi, valittaa Venla.
– Älä huijaa. Ei nyt oo aprillipäivä, Millis sanoo vakavana.
– En valehtelekkaan. Ihan oikeesti joudun, mutta saan edes vähä rahaa.
Yhtäkkiä Milja tokaisee:
Kuinkas kerjäläiset täällä nakkikioskilla herkuttelevat. Hän alkaa hihittää hermostuneesti tajutessaan, että ei olisikaan kannattanut sanoa niin. Aliisa ja Venla suuttuvat kunnolla, sillä heidän arka kohtansa on perheen köyhyys. Myös kaikki muut heidän perheessänsä räjähtävät, jos heitä pilkataan varattomuudesta, paitsi tietenkin kaksoset ja Riina, jotka eivät vielä sitä ymmärrä.
– Shut up! Venla kiljuu Millikselle ja kaikki muut asiakkaat kääntyvät katsomaan.
– Sä oot ihan pöljä. Mä vihaan sua, karjuu Aliisa. - En haluu enää olla sun kaveri.
– No anteeksi. Emmä halunnu loukata…,
– So what! Aliisa huutaa.
– Anteeksi ny kumminki.
– Et saa.
Venla ja Aliisa kääntyvät muualle, poispäin Miljasta. Vähän ajan kuluttua Aliisa alkaa hihittää tajutessaan, että riita oli ihan turha ja Milliksen tokaisu oli vahinko. Venlakin alkaa nauraa, kun huomaa, että hänestäkin asia oli tylsä. Hetken kuluttua he kääntyvät takaisin Millikseen päin:
– Saat sittenkin anteeksi. Se oli ihan tyhmä ja turha juttu. Sovitaanko, ettet enää hauku meitä kerjäläisiksi? Aliisa kysyy.
– Okei. En nimittele vahingossakaan teitä köyhiksi. Mun täytyy ny lähteä kotiin, koska mun täytyy harjoitella vielä siihen englanninkokeeseen, joka on huomenna. Heippa! Nähdään koulussa sitten! Millis vastaa iloisena riidan ratkeamisesta.
Kun Aliisa ja Venla juovat kokiksiaan, paikalle pamahtaa seiskaluokkaa käyvä Pate. Kaikki asiakkaat katoavat heti kioskista, sillä he tietävät, että Pate on aikamoinen possu. Hänellä taitaa olla paljon ilmavaivoja, koska pöydissä alkaa haista heti, kun Pate tulee. Tämä possu on myös aika läski, sillä hän käy joka toinen päivä Österin nakkikioskilla hotkimassa kolme Jumbo Nakki –annosta, joka on kioskin valikoiman suurin annos. Venla ja Aliisa eivät lähde, koska he eivät halua menettää sitä hetkeä, kun saavat herkutella hot dogeilla ja kokiksella. Pate lösähtää tyttöjen vieressä olevaan tuoliin, joka nasahtelee epäilyttävästi. Hän taitaa olla hieman ihastunut tyttöihin, koska on vähän epävarma ja röyhtäilee, sekä virnuilee ällöttävästi. Tytöt eivät välitä hänestä. Lopulta hän töksäyttää:
– Mikseivät köyhät katulapset yhtään kinua rahaa rikkaalta kuninkaalta, eli multa.
– Ei me tarvita sun pierultas haisevia rahoja. Me hankitaan ne ite. Ihan tiedoks vaan, Venla karjaisee niin, että Aliisakin hämmästyy.
Pate melkein putoaa kapealta tuolilta, vaikka se olisi voinut tapahtua ilman karjumistakin, sillä Pate on jo valmiiksi puoliksi tuolin yli. Venla kaappaa kokiksensa ja lähtee. Aliisa luo Pateen vihaisen katseen. Hänkin ottaa juomansa ja kiiruhtaa Venlan perään. Pate jää yksin kioskille.
– Miks sä noin pimahdit? Aliisa utelee reippaasti kotiinpäin kävelevältä sisareltaan.
– Haloo. Eksä kuullu, ku se mäntti haukku meitä?
– Kuulin…
– Niin ja sitä paitsi se on niin ällö, että sille saaki karjua kunnolla.
– Eihän sitä kenellekään saa huutaa turhaan.
– Ei tiettykää, mutta se paviaani loukkas meitä.
– Toisaalta se Pate on muuten ihan kiva, mutta se ei osaa olla normaalisti.
– Ehkä..
Loppumatkan Aliisa ja Venla kävelevät hiljaisina. Kerrostalolle päästyään tytöt menevät suoraa portaille, sillä he tietävät, että hissin ovessa on lappu jossa lukee: Hissi on epäkunnossa ja korjaajat tulevat viiden päivän päästä.
– Aina se Veeti rämplää hissin nappuloita niin, että se menee rikki. Hissi olis ny tarpeen, ku mä en jaksais kävellä näitä kilsan pitusia portaita kolmanteen kerrokseen asti. Ne pöljät korjaajat vois tulla vähä ennemmin, Aliisa mäkättää heidän kiivetessään ykköskerroksen portaita. Kotinsa ovelle tultuaan he kuulivat viereisestä asunnosta tulevaa meteliä.
– Siellä se Veeti möykkää, Venla huokaisee.
Tytöt katsovat hymyillen toisiinsa ja astuvat sisälle kotiinsa.

Anni Halkola