Tavat tarinoiksi - Tarinat tavaksi - Marja-Leena Mäkelä

Pääsin mukaan Törnävän koulun 5 A –luokan Tavat tarinoiksi –projektiin heti alkumetreillä. Oppilaat olivat jo eri luokissa pohtineet käyttäytymistä ja listanneet tilanteita, joista pitäisi puhua ja voitaisiin kirjoittaa tarina.
Me aloitimme pahimmasta päästä: joka oppilas sai kirjoittaa tarinan kahdesta pahiksesta, Rami Välimäestä ja Riia Hakomäestä. Tarinat luettiin yhdessä ääneen, niistä juteltiin, ja tekstejä luettaessa selvisi myös kirjoittajien äidinkielen heikot kohdat.

Teimme rehtorin kanssa työnjaon: hän opetti äikän tunneilla niitä kieliopillisia ja oikeinkirjoituksellisia asioita, jotka eniten häiritsivät tarinoissa, ja itse yritin yllyttää oppilaita mielikuvituksen lennättämiseen.

Luokassa teimme yhdessä rungon tälle ”käytösoppaallemme”. Laadimme maaston, Östarin ja Pimeäperän kerros- ja omakotitaloineen, ostareineen, kouluineen, urheilukenttineen. Syntyi komea kartta ja monipuolinen henkilögalleria.

Joka oppilas valitsi oman aiheensa ja ryhtyi työhön: käyttäytyminen annetussa tilanteessa oli istutettava tarinaan. Keväällä 2004 kävimme jo tarinoita läpi kaksin: oppilas luki juttunsa ääneen, yritin ohjata häntä tekemällä kysymyksiä mahdollisista muutoksista. Useimmiten oppilas itse lukiessaan huomasi, missä kohdassa oli parannettavaa. Tekemistämme voi hyvällä syyllä kutsua prosessikirjoittamiseksi. Sillä kahdenkeskiset tarinantarkkailut eivät tainneet kenenkään kohdalla jäädä edes pariin kertaan. Mieluummin ehkä kolmesti neljästi istuimme yhdessä, mietimme tekstin muokkaamista, ja lisäksi rehtori luki myös jokaisen oppilaan kanssa tämän tarinan parikin kertaa.

Valtava loikka tapahtui oppilaissa kesän aikana. Lähes jokainen sanoi syksyllä, että hän haluaa muuttaa juttuaan. Se on huono ja typerä. Oppilaat olivat kehittyneet keväisen tarinansa ohi.

Meidän tavoitteemme tarinoille: päähenkilössä piti tapahtua muutos hyvään, oivallus, kasvamista. Tavoite tietenkin rajoitti mielikuvituksen lennätystä. Ajattelin joskus, että meillä pitäisi olla mahdollisuus julkaista peräkkäin oppilaan alkuperäinen, villi ja hulvaton käytösrimanalitus ja sitten tämä yhdessä muokattu ”sikasiisti” versio.

Tarinaniskijän ei auta rakastua omaan tekstiinsä. Hän joutuu useimmiten tiivistämään, lyhentämään, korjaamaan tarinaansa niin, että siitä tulisi kiinnostava ja tehokas. Siksi mekin jouduimme ohjaamaan oppilaita kultaisen käytöksen kaidalle tielle. Silti toivon, että Sinusta, Hyvä Lukija, eivät nämä Törnävän koulun 6 A –luokan tarinat ole tylsiä ja pitkästyttäviä vaan kivoja ja antoisia lukukokemuksia.

Marja-Leena Mäkelä

KALVOJEN KIMPPUUN
- Huomenta, mä oon teidän uusi opetusavustajanne Marlee Larva. Tulin tänään teidän rehtorinne sijaiseksi, ja me käymme heti tämän teidän keväällä aloittamanne Hyvä Käytös –projektinne kimppuun.
Marlee veti valkokankaan alas ja sytytti valon kalvokoneeseen.
Te olette siis jo miettineet eri tilanteita, joissa joskus käytös voi vähän heittää ja kirjoittaneet niitä kalvoille. Olette myös miettineet yhdessä Östarin kaupunginosan erityyppisine kauppoineen, diskoineen, pizzerioineen, elokuvateattereineen ja muine liikkeineen ostarien tyyliin. Koulun te olette kehitelleet yhdessä. Teillä on jo valmiina Pimeäperän kartta ja mahtava joukko kiinnostavina ihmisineen.
Idea jakaa tarinat eri vuodenaikoihin tuntuu hyvältä.
Nyt me voisimme käydä tarinoitten kimppuun. Syksystähän tämä alkaa. Oottakaas, niin mä laitan tään kalvon näkyville. Tässä on vuodenaika siis syksy, ja eka tarina on nimeltään Östarin nakkikioskilla. Kukas tään olikaan kirjoittanut? Lue meille ääneen, ole hyvä.