Erottamattomat ...ko?? - Iida Mäkynen

Aamulla Siiri vartoo Sonjaa portilla. He odottavat aina toisiaan, mikä on heille tärkeää. Kellot ovat jo soineet, mutta Sonja ei ole vielä tullut. Siiri on 12-vuotias arka tyttö. Hän on hirveän muoti-tietoinen ja saa aina haluamansa vaatteet. Hänen vanhempansa ovat todella rikkaita ja hän on ainut lapsi perheessä. Sonja taas on villiluonteinen rasaville. He ovat aika köyhiä, koska lapsia on viisi. Siksi hänellä ei ole hirveän ”muodikkaita” vaatteita.
– Onko Sonja kipeä? Olisi hän soittanut minun kännykkääni. Ajattelee Siiri.
Siiri astuu luokkaan ja näkee yllätyksekseen Sonjan. Hän menee tämän luo ja kysyy tältä, miksi tämä ei tullut aamulla portille?
– Mulla oli matikan tukiopetusta, Sonja vastaa.
– Koska sä sinne olet joutunut? Sinä olet aina ollut luokan paras matikassa? Siiri haluaa tietää.
– Niin olen ollut! Mutta en enää! huutaa Sonja täyttä kurkkua, niin, että koko luokka katsoo nyt heitä. Opettaja tulee luokkaan ja Siiri menee omalle paikalle. Hän ajattelee, että tuo on vain ohimenevää, mutta huomaa myöhemmin, että niin ei ole. Siiri miettii, että tämä ei ole hänen onnenpäivänsä. Paras kaveri on kuin ei tuntisikaan ja historiasta pitää kirjoittaa viiden sivun esitelmä Roomasta. Toivottavasti liikuntatunti on nopeasti ohi. Heille otetaan aikoja, joilla katsotaan, kuka pääsee koulujenvälisiin juoksukisoihin. Siiri on yleensä päässyt niihin. Hän juoksee niin kovaa, kuin jaloistaan pääsee. Vähän ennen maalia hänet kampataan. Hän lentää kuperkeikalla suoraan naamallensa.
– Oi anteeksi, tulee Sonja sanomaan naamallaan ilkeä virne.
Opettaja tulee hädissään Siirin luokse ja sanoo:
– Sattuiko pahasti?
– Ei, Siiri vastaa ihmeissään.
– Haluatko yrittää juosta uudelleen? opettaja kysyy.
– En, sanoo Siiri.
Kun Siiri nousee ylös ja tuntee viiltävää kipua selässään, hän menee sanomaan opettajalle:
– Minua sattuu selkään.
– Voi kauheus! huudahtaa opettaja katsoessaan Siirin selkään. Mene terkkarille, koska sinulla on haava selässä. Voit lähteä sieltä suoraan kotiin.
– Okei, Siiri vastaa.
– Niin, mikä sinulla on? kysyy terveydenhoitaja.
– Minut kampattiin liikuntatunnilla ja minä satutin selkäni.
– Auts! Huudahtaa Siiri, kun terveydenhoitaja putsaa haavaa.
– Laitetaan tähän liimaside, se pitää vaihtaa joka päivä, selittää terveydenhoitaja ja ojentaa uudet liimasiteet.
Siiri lähtee pyörätelineelle päin ja huomaa, että siellä on kuudesluokkalaiset kiusaajapojat. Siiri on arka jahäntä kiusataan sen takia. He ovat menneet aina yhdessä Sonjan kanssa pyörätelineelle ja Sonja on häivyttänyt pojat. Nyt häntä ei ole. Siiri joutuu karkoittamaan ne itse ja yksin.
– Jättäkää minut rauhaan!! karjuu Siiri.
– Nyt ei ole äiti Sonjaa, joka aina puolustaa sinua, pojat ilkkuvat.
– Ei hän minun äitini ole, puolustelee Siiri.
Pojat huomaavat Sonjan, joka tulee nurkan takaa. Pojat lähtevät äkkiä lipettiin.
Siiri jää odottamaan Sonjaa.
– Tuutko samaa matkaa? Siiri kysyy.
– Okei! sanoo Sonja laiskasti. Matkalla Siiri kysyy:
– Tuutko tänään jalkkisharkkoihin?
– En, mä menen Hennin luo. Entä sä? Sanoo Sonja aivan kuin kiusatakseen häntä.
– Heippa! Siiri sanoo ja kurvaa omaan kotipihaansa.
Siiri asuu äitinsä ja isänsä kanssa kerrostalossa. Sonja taas asuu omakotitalossa neljän veljensä Sakarin, Nicon, Miron ja Osmon kanssa. Siiri ottaa välipalaksi voileipäkeksejä ja kaakaota. Hän tekee läksyt ja menee koneelle pelaamaan Simsiä. Hän ei hoksaa katsoa kelloa. Hän myöhästyy jalkkisharkoista, jos ei lähde nyt. Harkka välineet lennähtävät reppuun. Hän lähtee polkemaan kohti keskuskenttää, jossa harkat pidetään. He pelaavat koko kahden tunnin harjoitukset.
Siiri tulee kotiin, mutta ei löydä ketään. Pöydällä on lappu, jossa lukee näin: tulemme vasta iltakymmeneltä, koska olemme työillallisella. Syö pinaattilättyjä jääkaapista Tv: äiti ja isä. Hän syö, käy suihkussa ja menee nukkumaan. Hän on vielä hereillä, kun isä ja äiti tulevat. Siiri pyöriskelee ja miettii päivän tapahtumia, kun Sonja on ollut koko päivän luokan koviksen kanssa. Aamulla hän herää herätyskellon pirinään. Äiti on lukemassa lehteä ja isä on jo lähtenyt töihin.
– Huomenia!
– Mitä otat aamupalaksi? äiti kysyy.
– Leipää ja kaakaota, Siiri vastaa.
Mitenkäs koulussa menee? äiti kysäisee.
Kun aamupala on syöty, hän menee pukemaan päivävaatteet. Ennen kouluun menoa hän pirauttaa Sonjalle, voisiko hän tulla samaa matkaa kouluun. Puhelimesta kuuluu vain:
– Tähän numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä.
Koulun portilla ei ole tänäänkään Sonjaa. Siiri melkein arvasikin sen ja menee odottamaan tunnin alkua koulun oville. Kellot soivat. Hän menee luokassa omalle paikalle, mutta hän ei näe Sonjaa. Matikan tunti on jo alkanut. Viisi minuuttia yli yhdeksän Sonja tulee. Hän sanoo:
-Anteeksi, että myöhästyin.
– No.. Ei se haittaa, kunhan tämä ei toistu, opettaja toteaa.
– Ei toistu, Sonja lupaa.
Seuraava historian tunti on todella tylsä. Onneksi tämä on viimeinen tunti ennen, kuin alkaa viikonloppu.
Siiri lähtee yksin pyöräilemään kotiin päin ja ajattelee, että saa olla koko päivän yksin kotona. Hän menee Östarille shoppailemaan, kunhan vain soittaisi äidille, että, saako ottaa keittiön pöydällä olevasta kulhosta 30 euroa ja sitten vielä omat rahansa. Hän saa rahat, jos vain ostaisi jotain järkevää. Hän päättää käydä lainaamassa videon vuokraamosta, ja lähtee pyörällä kaupungille. Hän käy ensimmäisenä H&M:llä ja ostaa sieltä turkoosit housut ja pinkin paidan. Hän käy syömässä Peten Pizzassa ja käy ostamassa karkkia videota varten. Siiri lainaa Yksin kotona 3 videon. Hän lähtee kotiin, ja menee kotona katsomaan, onko tullut sähköpostia, mutta ei ole. Hän soittaa Sonjaa, mutta Sonja on jo nähnyt sen. Hän päättää katsoa videon yksin. Ennen videon katsomista pitää siivota oma huone, koska se on ihan kuin kaatopaikka. Sen siivoamiseen menee ainakin reilut puolitoista tuntia, mutta nyt se on siisti.
Video on aika tylsä. Niinpä Siiri lähtee lukemaan omaan huoneeseen Neiti-Etsivää. Hän huomaa yhtäkkiä, että kello on jo kymmenen. Hän käy syömässä iltapalaa ja menee nukkumaan. Kello yksitoista kuuluu ääntä keittiöstä. Siiri huutaa: Kuka siellä on? äiti ja isä? Onko siellä ketään?
Hän päättää lähteä katsomaan, kuka siellä kolistelee. Hän kurkkaa ovelta. Siellä on lyhyt henkilö, jolla on hame päällä.
– Kuka sinä olet? Siiri kysyi pelokkaasti ja laittaa valot päälle.
– Minä se vain olen! Kuluu Saara-mummon pieni ja kimeä ääni. Tulin hoitamaan sinua kahdeksi päiväksi, koska sinun äiti ja isä on Ranskassa työmatkalla.
– Mutta mikset vastannut minulle, kun huusin?? Siiri kysyy ihmeissään.
No, minähän olen vanha, ja minulla on huono kuulo. No menepäs nyt nukkumaan.
– Okei. Mutta missä sinä nukut?? Kysyy Siiri.
– En minä tiedä, vastaa mummo.
– Anna minä teen sinulle pedin! lupaa Siiri.
Nyt molemmat ovat nukkumassa.
Mummo on jo laittanut aamupuuroa ennen kuin Siiri on herännyt. Hän ottaa puuroa ja mehua. Hän miettii, mitä voisi tehdä tänään. Mummolta tulee hyvä ehdotus. He lähtevät kylpylä Kurkelaan.
– Sinä voit pyytää Sonjaa mukaan! Sanoo mummo.
– Joo, mä soitan sille, sanoo Siiri. Mutta puhelimeen tulee vastaus: en mää nyt jaksa, ja sitä paitsi mä menen tänään kauhajoelle minun serkkujen luo.
– Ai! En tiennyt, että sinulla on sielläkin serkkuja!
– No! En kai mä nyt kaikkea sinulle kerro.
– Hei! sanoo Siiri pettyneesti Sonjalle.

Mummo me joudutaan menemään ilman Sonjaa. Viedään samalla minun lainaamani video takaisin. Matkalla Siiri syö karkkia. Mummo on ihmeen hyväkuntoinen ikäisekseen, koska pystyy vielä ajamaan autoa.
He uivat ja ovat porealtaassa ainakin kolme tuntia. Sen jälkeen molemmilla on hirveä nälkä. He käyvät syömässä Kurkelan buffetissa, jossa saa syödä, niin paljon, kuin jaksaa.
He lähtevät kotimatkalle vasta ilta yhdeksältä. Siiri nukkuu puolet matkasta, koska on väsynyt. Hän nukahtaa heti, kun pääsee omaan sänkyyn.Aamulla mummo herättää Siirin syömään. Kun tulet kotiin, minä en ole enää täällä. Isäsi ja äitisi tulevat illalla. Minä keitän sinulle spagettia ja jauhelihakastiketta valmiiksi.
– Kiitti, kun veit mut kylpylään, sanoo Siiri ja halaa mummoa.
– Heippa minä menen nyt! huutaa hän mummolle.
Hän pyöräilee koululle ja ihmettelee miksi Sonja odottaa portilla? Oliko hän kertonut sen paikan jollekin? Vai odottiko Sonja häntä?
– Siiri! Tule tänne!! Sonja huutelee.Hän menee sinne.
– Siiri, voisimmeko me olla taas ystäviä? Sonja kysäisee.
Totta kai, Siiri huudahti iloissaan. Niin he kävelevät koululle päin yhdessä.
– Anteeksi, että kamppasin sinut liikuntatunnilla, Sonja sanoo.
– Ei se mitään!
Sonja kertoo, että oli ollut välillä koviksen kanssa, koska hän oli kyllästynyt Siiriin, koska hän oli, niin arka ja hän itse oli niin villi. Muuttumaan Sonjan oli saanut se tunne, että oli ollut Siirin bestis kautta aikain.
Koulun jälkeen he menevät Siirin luokse ja syövät mummon laittamaa spagettia. Sonja sanoo hänelle:
– Pieni riita vain parantaa ystävyyttä.
Sonja on tulossa tänään heille yökylään, jota he olivat suunnitelleet jo kauan. He ovat aluksi netissä, jonka jälkeen he syövät pitsaa. He tekevät Sonjalle sängyn jo valmiiksi, jossa he lukevat molemmat Neiti-Etsivää ja nukkumaan mennessä he kertovat toisilleen kummitustarinoita. He ovat taas parhaat kaverit.

Iida Mäkynen